tero_1-sm.jpg

Mi­nus­ta

Olen it­seop­pi­nut muusik­ko. Ki­ta­ra al­koi soi­da 14 vuo­den iäs­sä, pia­no 20v. ja rum­pu­jen ryt­mi on ol­lut aina ve­res­sä­ni. Kaik­ki al­koi kui­ten­kin lau­la­mi­ses­ta. Jo syn­ny­tys­sa­lis­sa äi­ti­ni tun­nis­ti mi­nut ma­ta­las­ta ää­nes­tä, jon­ka vuok­si isä­ni an­toi mi­nul­le lem­pi­ni­men Mörö. Mi­nus­ta ei tul­lut sil­ti bas­soa, vaan te­no­ri. Ää­ne­ni sä­vyä vä­rit­tää per­soo­nal­li­nen vibra ja puh­taat sä­ve­let.


Kul­jen pol­kua, jon­ka bii­sit syn­ty­vät elä­mäs­tä ja kos­ket­ta­vat lä­hel­lä kul­ki­joi­ta. Mi­nul­la on laa­ja kuu­li­ja­kun­ta ja levy-yh­tiö Mus­ter, jon­ka lah­jak­kai­den tuot­ta­jien sekä tai­ta­vien muusi­koi­den kans­sa teen musiik­kia laa­dus­ta tin­ki­mät­tä.


Olen myös mys­tik­ko ja sei­väs­hyp­pää­jä. Tie­ni mys­tik­ko­na al­koi kun koh­ta­sin To­del­li­suuk­sien To­del­li­suu­den 19 vuo­den iäs­sä. Joku voi­si sa­noa sitä va­lais­tu­mi­sek­si, he­rää­mi­sek­si tai us­koon­tu­lok­si, kuin­ka vain. Vuot­ta myö­hem­min tein en­sim­mäi­set lau­lu­ni sä­vel­tä­mäl­lä tun­net­tu­ja suo­ma­lai­sia ru­no­ja. Sil­loin en vie­lä esit­tä­nyt nii­tä vaan jul­kai­sin ne vas­ta yli 10 vuo­den ku­lut­tua. Kuin ma­don rei­kä, To­del­li­suu­den koh­taa­mi­nen vei mi­nut seu­raa­vak­si ul­ko­mail­le.


Kier­sin maa­pal­lon ym­pä­ri. Koh­ta­sin ih­mi­siä jot­ka jou­tui­vat pa­ko­lai­sik­si Kam­bodzas­sa kun USA pu­dot­ti val­ta­van mää­rän pom­me­ja Pu­nais­ten Kh­me­rien hal­lin­non vuok­si. Mat­ka ava­si sil­mä­ni. Pa­lat­tua­ni Suo­meen kier­sin kou­luis­sa ki­ta­ra kai­na­los­sa ker­to­mas­sa ke­hi­ty­syh­teis­työs­tä kun­nes aloi­tin teo­lo­gian opin­not Hel­sin­gin yli­opis­tos­sa. Reis­su tuot­ti muu­ta­kin he­del­mää. Mat­kal­la tutus­tuin Rei­jaan, jon­ka kans­sa olen ol­lut avio­lii­tos­sa 30 vuot­ta. Meil­lä on kol­me ai­kuis­ta ty­tär­tä.


Val­mis­tuin teo­lo­gian mais­te­rik­si v.1994 pien­ten las­ten isä­nä. Kos­ka pa­pin vir­ko­ja ei ol­lut tuli la­mas­ta pon­nah­dus­lau­ta le­vy­ty­su­ral­le­ni. Jul­kai­sin en­sim­mäi­sen soo­loal­bu­mi­ni ”Sano että ra­kas­tat” sä­vel­tä­mis­tä­ni ru­nois­ta v.1996.

Seu­raa­vat vuo­det musiik­ki elät­ti mi­nut ja per­hee­ni. Tuo­tin kak­si le­vyä, pari singleä ja nuot­ti­pai­nok­sen. Pi­din kurs­se­ja lau­lun­te­ki­jöil­le yh­des­sä Pia Per­kiön kans­sa. Kon­sert­tien li­säk­si ope­tin soit­ta­mis­ta musiik­kio­pis­tos­sa ja oh­ja­sin bän­diä, joka koos­tui van­hem­pan­sa me­net­tä­neis­tä lap­sis­ta. Huo­ma­sin yl­lät­täen, että  mi­nul­la oli eni­ten op­pi­lai­ta musiik­kio­pis­tos­sa vaik­ka en oman­nut mi­tään vi­ral­lis­ta musiik­kia­lan kou­lu­tus­ta. Jois­ta­kin op­pi­lais­ta­ni tuli hy­viä am­mat­ti­muusi­koi­ta. Sil­ti en voi­nut jat­kaa epä­vi­ral­li­sel­la opet­ta­jan ural­la­ni vaan ha­keu­duin kou­lu­tus­ta­ni vas­taa­vaan am­mat­tiin, jo­hon koin kut­su­mus­ta jo var­hain.


Vas­taa­no­tin pap­pis­vih­ki­myk­sen Kot­kan Lan­gin­kos­ken seu­ra­kun­taan v. 2011.Kot­kas­ta  siir­ryin Akaan seu­ra­kun­taan v. 2015 mis­sä olen par­hail­laan kap­pa­lai­se­na. Olen luo­nut Akaa­seen nel­jä uut­ta työ­muo­toa: pa­pin pöy­tä, mes­su­ryh­mät, ki­ta­ra­ker­ho, ja Loi­mu, jois­ta kak­si jäl­kim­mäis­tä liit­ty­vät musiik­kiin. Loi­mu kokoon­tuu ker­ran kuus­sa. Sii­nä yh­dis­ty­vät ajan­koh­tai­nen Raa­ma­tun tut­ki­mus ja luo­va musiik­ki. Ti­lai­suu­des­sa on tee­ma, jos­ta kuul­laan Raa­mat­tutun­ti. Sit­ten on kah­vi­tar­joi­lu ja  gos­pel -ar­tis­tin kon­sert­ti. Ker­ma­vaah­to­na pääl­lä ja so­ke­ri­na poh­jal­la on lau­lun­te­ki­jän esiin­ty­mi­nen. Hän te­kee ti­lai­suu­teen bii­sin Raa­ma­tun  ja ylei­sön an­ta­mien sa­no­jen poh­jal­ta. Ti­lai­suu­den päät­tää uu­den lau­lun­te­ki­jän haas­tat­te­lu ja teh­tä­vän­an­to hä­nel­le. Tämä on Suo­mes­sa ai­nut­laa­tui­nen kon­sep­ti. Loi­mus­sa teh­dään lau­lu­ja, joi­ta par­haim­mil­laan käy­te­tään kirk­ko­kä­si­kir­jan vas­taus­musiik­ki­na ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa. Olen sii­tä iloi­nen.

Niin kuin myös uu­des­ta le­vys­tä­ni, Aga­pe.


Vuo­sien ai­ka­na mi­nul­le ker­tyi pal­jon ma­te­ri­aa­lia. Oli­sin voi­nut teh­dä las­ten le­vyn, hen­gel­li­sen le­vyn, tai jou­lu­le­vyn. Lo­pul­ta pää­dyin rak­kaus­tee­maan Aga­pe, ja tein is­kel­mä­le­vyn, kos­ka sitä mi­nul­la ei vie­lä ol­lut. Tu­lok­seen olen tyy­ty­väi­nen vaik­ka pel­kä­sin että en yl­täi­si edel­li­sen ”Olet rak­kain” le­vy­ni ta­sol­le. Aga­pe:sta saat­toi  tul­la vie­lä­kin pa­rem­pi. Kuun­te­le­mal­la tie­dät mik­si?


Tero Ku­pa­ri­nen tai­ta­va lau­la­ja ja lau­lun­te­ki­jä


Tero Ku­pa­ri­nen on it­seop­pi­nut tuot­te­lias lau­lun­te­ki­jä ja lau­la­ja. Hän aloit­ti ki­ta­ran­soi­ton mur­ro­si­käi­se­nä, myö­hem­min soit­ti­mi­na oli­vat myös rum­mut ja pia­no. En­sim­mäi­set lau­lun­sa hän teki noin 20 vuo­den iäs­sä sä­vel­tä­mäl­lä ru­no­ja. Niis­tä Tero jul­kai­si en­sim­mäi­sen soo­loal­bu­min­sa v. 1996 Sano että ra­kas­tat. Le­vyn kaik­ki lau­lut oli­vat uusia Te­ron sä­vel­tä­miä ru­no­ja. Ja­ke­li­ja­na toi­mi FG-Naxos.


Seu­raa­van soo­loal­bu­min­sa Olet rak­kain Tero jul­kai­si vuon­na 2001. Kaik­ki kap­pa­leet oli­vat en­nen jul­kai­se­mat­to­mia Te­ron sä­vel­lyk­siä ja sa­noi­tuk­sia ja mu­kaan mah­tui myös yksi Eila Ki­vikk’ahon runo. Sa­ma­na vuon­na il­mes­tyi myös lap­si­kuo­ro Picco­lon Si­nun kans­sa­si –mes­su. Sitä on esi­tet­ty kir­kois­sa eri puo­lil­la Suo­mea ja myös Ruot­sis­sa suo­sit­tu­na pää­siäis­mes­su­na.


Te­ron en­sim­mäi­nen is­kel­mä -levy Aga­pe il­mes­tyi 2018. Lau­lun­te­ki­jä on koon­nut le­vyl­le vä­ki­val­taa vas­tus­ta­via lau­lu­jaan ja myös teks­te­jä jot­ka kä­sit­te­le­vät avio­liit­toa ja pa­ri­suh­det­ta. Niis­tä on jul­kais­tu seu­raa­vat singlet musiik­ki­vi­deoi­neen: Meet min­ne meet, Kul­lan kuis­kauk­set ja Olet pa­ras­ta, jon­ka Tero teki alun pe­rin tyt­tä­ren­sä häi­hin. Useil­la Te­ron lau­luil­la on oma ta­ri­nan­sa.



Tero Ku­pa­ri­sen musiik­kia ovat le­vyt­tä­neet mm. tan­goprins­si Leif Lin­de­man ja Jaa­na Rai­vio. Hä­nen jou­lu­lau­lun­sa Jou­lun sa­lai­suus soi mo­nen kuo­ron oh­jel­mis­tos­sa. Hän on sä­vel­tä­nyt seu­raa­vien sa­noit­ta­jien teks­te­jä: Pia Per­kiö, Anna-Mari Kas­ki­nen, Mar­ja-Lee­na Mik­ko­la, Eino Lei­no, Sai­ma Har­ma­ja, Aale Tyn­ni, Jori Num­me­lin. Lars. E. Carls­son, ja Aila Me­ri­luo­to. Oh­jel­mis­tos­sa on las­ten musiik­kia, hen­gel­lis­tä musiik­kia, is­kel­mää, fol­kia, kant­ria ja pop­pia.

Tero Ku­pa­ri­nen kuu­luu sen tyyp­pis­ten lau­lun­te­ki­jöi­den jouk­koon kuin Juk­ka Kuop­pa­mä­ki, Juha Ta­pio, Pet­ri Laak­so­nen, ja Joel Hal­li­kai­nen. Hän on tai­ta­va lau­la­ja joka saat­taa vaih­taa in­stru­ment­tin­sa vä­lil­lä pia­noon vaik­ka esiin­tyy­kin pää­asias­sa ki­ta­ran kans­sa. Te­ron kon­ser­teis­sa on ai­nut­laa­tui­nen tun­nel­ma hä­nen me­lo­dis­ten sä­vel­lys­ten, pu­hut­te­le­vien sa­noi­tus­ten ja kos­ket­ta­van läs­nä­olon vuok­si. Toi­si­naan hän saat­taa koo­ta huip­puam­mat­ti­lais­ta yh­tyeen. Aga­pe -le­vyn­sä myö­tä hän tu­lee esiin­ty­mään en­tis­tä enem­män bän­din­sä kans­sa. Te­ron le­vyil­lä ovat soit­ta­neet mm. Ans­si Ny­kä­nen, Joo­na­tan Rau­tio, Ju­ha­ni Aal­to­nen, Anna-Lii­sa Vä­ke­väi­nen, Marcus Bäck­man, Olli He­le­nius, Mik­ko Kie­rik­ki.


Tero on kou­lut­ta­nut lau­lun­te­ki­jöi­tä yh­des­sä Pia Per­kiön kans­sa ja opet­ta­nut musiik­kio­pis­tos­sa ki­ta­ran, pia­non ja rum­pu­jen soit­toa. Vii­mei­set kuusi vuot­ta hän on toi­mi­nut pas­to­ri­na Kot­kas­sa ja Akaas­sa sekä työn­sä ohel­la pi­tä­nyt kon­sert­te­ja. Te­ron mui­hin har­ras­tuk­siin kuu­luu sei­väs­hyp­py, jota hän nuo­re­na hyp­pä­si 490. Edel­leen hän on hy­väs­sä yli kol­men met­rin kun­nos­sa. Hä­nel­lä on  hal­lus­saan ai­kui­sur­hei­lus­sa ikä­luok­kan­sa usei­ta Suo­men mes­ta­ruuk­sia.